Minnan Rikkonen — Tieni ratsastusterapeutiksi.

Vuosikymmenet hevosten kanssa ovat antaneet minulle omakohtaisen kokemuksen siitä voimasta, mikä tähän hienoon olentoon liittyy. Nuorena syntynyt rakkaus hevosiin on johdatellut elämänpolkuani monella tavalla. Hevosammattilaiseksi kouluttauduin 1990-luvulla ja siitä lähtien olen pyörittänyt ratsutallia sivutoimisesti sosiaali- ja terveysalan työurani rinnalla.

Hevoset ohjasivat minut myös sote-opintoihin. Ratsastusterapia-avustajana 90-luvulla vaikutuin terapeutin ja hevosen saumattomasta yhteistyöstä, Jälkikäteen on helppoa nähdä tieni ratsastusterapeutiksi alkaneen jo ensimmäisistä avustuskerroista. Avustajatyön innoittamana hakeuduin opiskelemaan sosionomiksi ja jo opiskeluaikana suoritti myös sosiaalipedagogisen hevostoiminnan koulutuksen.

Sosionomin työ nuorten työpajalla ja sosiaalisessa kuntoutuksessa olivat antoisaa ja opettavaista, mutta työpaikan sähköpostissa tullut tieto Joensuussa alkavista toimintaterapeuttiopinnoista viitoitti tietäni eteenpäin. Hain, pääsi ja valmistuin.
Jo viimeisenä opiskeluvuonna aloitin työni aikuispsykiatrialla erikoissairaanhoidossa. Työ oli nyt entistä mielenkiintoisempaa ja sosionomina saatu työkokemus toimi hyvänä pohjana toimintaterapian täsmällisempään kuntoutustyöhön.
Uusi työnantaja oli koulutusmyönteinen ja kouluttautuduin mm. ratkaisukeskeiseksi neuropsykiatriseksi valmentajaksi sekä -perhevalmentajaksi.

Sitten viimein oli ratsastusterapeuttikoulutuksen aika. Pitkä työkokemus ja aiemmat koulutukset sekä ihmisten että hevosten parista alkoivat kietoutua yhdeksi ammatiksi. Juuri tähän oltiin oltu matkalla nämä vuodet – Ratsastusterapeutiksi.

Toimessani psykiatrian toimintaterapeuttina pääsin toteuttamaan ratsastusterapiaa paitsi aikuisten, myös lasten ja nuorten kanssa. Tämä oli hyvä paikka aloittaa, koska käytettävissä oli koko erikoissairaanhoidon moniammatillinen verkosto, viisaat työkaverit.

Minulla on siis vahva työkokemus psykiatrisesta ja neuropsykiatrisesta sekä sosiaalisesta kuntoutuksesta. Lastensuojelun asiakkaita on tallilla käynyt jo pitkään. Päivitin neurologisen kuntoutuksen osaamista täydennyskoulutuksella syksyllä 2021.

Mieheni Markku on tilallamme se kuuluisa ”jokapaikanhöylä”, jonka vastuulla ovat maanviljelyn lisäksi tilan päivittäistyöt eli lähes kaikki mitä maatiallamme tilalla tapahtuu. Yhteisten vuosien aikana, matkalla ruutukaavalta maaseutumaiseman keskelle, Markku on toiminut työssäni korvaamattomana sparraajana ja kehittävien kysymysten esittäjänä.